Vuonna 2019 käynnistyneessä KoKemus-konsortiossa yhdistetään fysiologista mittaamista, aivotutkimusta ja perinteistä oppimista koskevaa tietoa simulaatio-oppimisen ja käytännön opetustilanteiden tarkasteluun. Haastattelin KoKemus-hankkeen vastuullista johtajaa Mikko Vesisenahoa ja hankkeen projektipäällikköä Minna Silvennoista opettajankoulutuslaitokselta sekä yliopiston aivotutkimuskeskuksen johtajaa Tiina Parviaista. Heidän mukaansa hanke on oppimisen kokonaisvaltaisessa tarkastelussa kansainvälisten edelläkävijöiden joukossa.
– Ainutlaatuista tässä on useamman tason mittarit. Ei tutkita vain omaa kokemusta tai sitä miten autonominen hermosto toimii, vaan tutkitaan kaikkia näitä luonnollisessa tilanteessa, kiteyttää Tiina Parviainen.
Fysiologisilla mittauksilla voidaan pyrkiä ymmärtämään esimerkiksi sitä, onko oppilaalla sopiva vireystila oppimista varten. Tavoitteena on, että niiden avulla opettaja voisi tulevaisuudessa löytää optimaalisen oppimisen hetken opiskelijalle.
– Oppimiseen vaikuttaa se millaisessa tilassa ihminen kokonaisvaltaisesti on. Puhutaan vaikka tilanteesta, jossa opiskelija kokee negatiivisia tunteita, kuten uhkaa tai pelkoa, tai on vaikkapa välinpitämätön. Tällöin hän kiinnittää huomiota vääriin asioihin oppimisen kannalta.
Teknologian kehitys on mahdollistanut uudenlaisen tutkimuksen teon. Mittauslaitteet eivät enää sido tutkimusta laboratorioihin.
– Ei tehdä yliopistolla laboratorioissa, vaan siellä, missä oikeasti opitaan, Vesisenaho toteaa.
– Vielä ei kyllä olla hävittäjän kyytiin päästy mittaamaan! naurahtaa Minna Silvennoinen.
Hankkeessa pyritään myös kehittämään simulaatiokoulutuksia. Simulaatio-oppimisessa jäljitellään aitoa tilannetta mahdollisimman hyvin. Menetelmää käytetään eri aloilla erityisesti sellaisten tilanteiden harjoitteluun, joiden opettelun alkuvaiheita ei kustannus- tai turvallisuussyistä kannata tehdä aidoissa tilanteissa.
– Aivosähkökäyrämittaukset virtuaalilasit päässä on haastavaa toteuttaa, mutta nyt siihenkin on yhdessä kehitetty ratkaisuja, kertoo Mikko Vesisenaho.
Tavoitteena monialainen yhteistyöverkosto
Keskeistä hankkeessa on osaamisverkoston tuominen yhteen sekä hyvien käytäntöjen ja osaamisen jakaminen. Hanketta toteuttavat Jyväskylän yliopistolla opettajankoulutuslaitos, kasvatustieteiden laitos ja aivotutkimuskeskus. Yhteistyötä tehdään Jyväskylän ammattikorkeakoulun (JAMK) ja Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston (POKE) kanssa sekä useiden alueen eri yritysten ja oppilaitosten kanssa. Koronavirusepidemia on tuonut hankaluutensa työpajojen ja seminaarien järjestämiseen.
– Hankkeen aikana on tarkoitus järjestää toteuttajien ja kumppanien yhteisiä säännöllisiä tapaamisia eri toimijoiden simulaatioympäristöissä, mutta tapaamiset pitää tehdä nyt verkon yli, Silvennoinen harmittelee.
– Toivotaan, että päästään vielä tutustumaan pilotointikohteisiin paikan päälle.
Hankkeessa toteutetaan myös 19.11. maksuton ja avoin verkkoseminaari, joka tarjoaa kaikille aiheesta kiinnostuneille ajankohtaista tietoa simulaatioiden mahdollisuuksista ja tutkimuksesta. Seminaariin voi ilmoittautua 16.11. mennessä.
Uudet oppimisen menetelmät sulautuvat osaksi oppilaitosten arkea
Digitaalisten oppimisympäristöjen asiantuntija Pekka Ouli Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopistosta on osallistunut KoKemus-hankkeen seminaarin tekemiseen sekä ollut mukana hankkeen koulutuksissa ja työpajoissa metsä- ja logistiikka-alalla. Oulin mukaan simulaatiokoulutus toimii teorian ja oikean harjoittelun välissä ”kiihdytyskaistana”. Sen avulla jo 15–16-vuotiaat opiskelijat pääsevät harjoittelemaan esimerkiksi rekan ajamista simulaationa ennen käytäntöä.
– Viisi vuotta sitten vasta mietittiin simulaattorien hankkimista. Nyt ei voida enää ajatella, että oltaisiin ilman niitä! Ne ovat niin olennainen osa oppimista ja työn kulkua. Simulaatiokoulutus ei korvaa muuta opetusta, mutta sen avulla saadaan valmiimpia opiskelijoita ajo-opetukseen.
Hankkeeseen on kuulunut muun muassa koulutusyhteistyö metsä- ja maatalouskoneyhtiö John Deeren asiantuntijoiden kanssa, jossa hyödynnettiin monipelattavien ympäristöjen menetelmää.
– Niiden avulla samaa harjoitusta voidaan nauhoittaa, katsoa useammasta kulmasta ja seurata omaa tekemistä.
Ouli pitää tärkeänä, että hankkeessa tunnistetaan tapoja oppimisen mittaamiseksi. Hän toivoo, että menetelmien kehittyessä olisi mahdollista jonain päivänä todentaa esimerkiksi motorista oppimista. Myös fysiologisiin mittauksiin liittyy mahdollisuuksia.
– Mitä jos opiskelijoiden hyvinvoinnista kerättyä dataa voisi tulevaisuudessa hyödyntää vaikkapa syrjäytymisen torjunnassa?
Hankkeet kehittävät osaamista Keski-Suomessa
Hankkeessa saatavien tulosten jalkautuminen käytäntöön vaatii vielä vuosien työn. Yliopiston tutkijoiden mukaan maakuntaliiton osoittama EAKR-rahoitus on mahdollistanut monien tahojen yhdessä tekemisen ja kehittämisen. Keski-Suomen liitto laatii yhdessä maakunnan muiden toimijoiden kanssa strategisia linjauksia, joiden mukaan rahoitusta jaetaan hankkeille. Liitto myös seuraa ja valvoo hankkeiden toteutusta esimerkiksi ohjausryhmien kautta. Keski-Suomen liiton kehittämispäällikkö Kari Pirisen mukaan KoKemus-hankkeessa yhdistyy poikkeuksellisella tavalla yliopiston oppimisen ja aivotutkimuksen osaaminen, erilaisten koulutusorganisaatioiden, kuten Ilmasotakoulun ainutlaatuinen panos ja osaaminen sekä yritysten innovaatiokyvykkyys.
– Jo näiden osaajien yhteistyö innovaatioprosessissa on tärkeää, mutta kun siihen lisätään vielä alan huippututkimusta, on hankerahoitukselle erinomaiset lähtökohdat. Jos voimme kehittää entistä älykkäämpiä oppimisen ja koulutuksen järjestelmiä, joissa vaikkapa aivotutkimukseen pohjautuva tekoäly ohjaa oppimisprosessia, voimme saada aikaan valtavaa muutosta koko koulutusmaailmaan.
Lisätietoa: KoKemus-hankkeen verkkoseminaarista 19.11. ja ilmoittautumisesta
Kuvat: Mikko Vesisenaho