Eri näkökulmien huomiointi luo oikeudenmukaisuutta kestävän liikenteen murrokseen

Blogi • 22.8.2020 | Ks-liitto

Euroopan komissio pyrkii maanosan hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Komission mukaan siirtymän hiilineutraaliuteen on oltava reilu. Reilulla siirtymällä tarkoitetaan päästövähennysten toteuttamista oikeudenmukaisesti – eli huomioiden erilaiset alueet, teollisuuden alat ja työntekijät, jotka kohtaavat siirtymässä suurimmat haasteet. Myös pääministeri Marinin hallitusohjelmassa tavoitellaan oikeudenmukaisia päästövähennyksiä. Tavoitteet vaikuttavat myös maakuntien ja kuntien työhön.

Teen pro gradu -tutkielmani osana Jyväskylän yliopiston yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen tutkimushanketta, joka käsitteli ilmastotoimien sosiaalista hyväksyttävyyttä. Hankkeen kanssa samanaikaisesti käynnistyi maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman (LJS) päivitys, joten gradu päätettiin toteuttaa yhteistyössä Keski-Suomen liiton kanssa. Graduni valmistuminen valitettavasti hidastui koronakevään aikana, mutta viimeistelyvaihe häämöttää jo edessä.

Yhtenä LJS:n painopisteenä on kestävä liikkuminen. Gradun aiheeksi muodostui LJS:n kestävän liikenteen toimenpiteiden sosiaalisten vaikutusten arviointi ja oikeudenmukaisuuden ja hyväksyttävyyden kysymysten pohtiminen suhteessa vaikutuksiin. Tarkastelemiani kestävän liikenteen toimenpiteitä olivat esimerkiksi vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivien ajoneuvojen (bio- ja sähköautot) yleistyminen sekä joukkoliikenteen käytön ja pyöräilyn edistäminen.

Keräsin gradun aineistoksi viisi ryhmähaastattelua, joihin osallistui eläkeläisiä eri puolilta maakuntaa, nuoria maaseudulta sekä lapsiperheiden äitejä Jyväskylästä ja taajamasta. Pienen koon vuoksi aineiston perusteella ei voi tehdä yleistyksiä. Etuna on kuitenkin haastateltavien monipuolisuus ja sellaisten ryhmien äänten kuuluminen, joiden osallistuminen päätöksentekoon ei ole aina itsestään selvää.

Kestävän liikenteen toimien hyväksyttävyys

Haastattelujen perusteella kestävän liikenteen kulkutapojen hyväksyttävyyteen vaikuttivat esimerkiksi arjen sujuvuus, taloudelliset tekijät ja turvallisuus. Sujuvuus mainittiin usein perusteeksi liikkumistavan valinnalle. Kestävien liikkumistapojen käyttöä voidaan edistää esimerkiksi asettamalla tarpeeksi sähkö- ja biokaasuautojen latauspisteitä tai huolehtimalla pyöräteiden kunnosta ja turvallisuudesta.

Toinen tärkeä tekijä oli kestävän liikkumisen hinta. Vaihtoehtoisen käyttövoiman ajoneuvojen ja niiden käyttöön liittyvät kustannukset herättivät keskustelua. Ajoneuvojen kustannuksiin voidaan vaikuttaa esimerkiksi valtion verotuksella ja lainsäädännöllä.

Hintavien liikkumismuotojen rinnalla on tärkeää säilyttää edullisia liikkumismuotoja. Joukkoliikenne ja pyöräily edustavat edullisia ja erilaisille ryhmille saavutettavia muotoja.

Niissäkin on hyvät ja huonot puolensa. Pyöräily on terveellinen ja ekologinen tapa liikkua, mutta se vaatii fyysistä kuntoa. Koronavirusepidemian aiheuttama matkustajakato taas on tuonut lisää haasteita joukkoliikenteelle, jonka kustannustehokkuus harvaan asutuilla alueilla pohditutti jo ennen epidemiaa.

Haastattelujen viesti on vahva: kestävien liikkumistapojen on oltava helppoja ja sujuvia käyttää, turvallisia ja taloudellisesti saavutettavia kaikille, jotta voi odottaa kansalaisten käyttävän niitä.

Keskustelemalla kohti oikeudenmukaisia toimia

Ilmastotoimien hyväksyttävyyden tutkimuksessa pyritään yhä useammin ymmärtämään vastustuksen syitä. Oikeudenmukaisuuden kokemisen on huomattu olevan yksi olennaisesti hyväksyttävyyteen vaikuttavista asioista. Jos toimea tai sen toteuttamiseen johtavaa päätöksentekoprosessia pidetään epäreiluna, se voi kohdata kansalaisten torjunnan, jolloin toimea voi olla vaikea edistää.

Tuloerojen vaikutusten lisäksi oikeudenmukaisuuden kysymykset nousivat ryhmähaastatteluissa esille kaupungin ja maaseudun kahtiajaon yhteydessä. Maaseudun puutteellisten liikkumisyhteyksien kerrottiin vaikuttavan muun muassa opiskeluun, sosiaalisten suhteiden ylläpitoon, harrastamiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Ongelmat kohdistuvat etenkin syrjäisimmillä seuduilla asuviin ajokortittomiin nuoriin ja eläkeläisiin. Koska yksityisautoilulle ei nähty juuri vaihtoehtoja, yksityisautoilijoiden syyllistämistä ilmastokeskusteluissa pidettiin erityisen ikävänä.

Reilun siirtymän toteuttaminen vaatii arvokeskustelua. Miten voidaan mahdollistaa kestävä liikkuminen tuloista, alueesta ja elämäntilanteesta riippumatta? Miten mahdollista epätasa-arvoa kompensoidaan? Monipuolinen vaikutustenarviointi ja eri ryhmien osallistuminen päätöksentekoon edistävät keskustelua erilaisten osapuolien välillä, hyväksyttävien päätösten muodostamista ja ratkaisujen räätälöimistä erilaisiin olosuhteisiin sopiviksi.

 

Saima Tossavainen, Keski-Suomen liiton harjoittelija syksyllä 2020

 

Linkki Saima Tossavaisen pro gradu -tutkielmaan on tässä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *