Työ asiantuntijayhteisössä voi parhaimmillaan olla yhteisöllistä, opettavaista sekä luovaa. Liian usein kuitenkin eri alojen asiantuntijat keskittyvät vain omaan erityisalaansa ja sen kehittämiseen. Osaamisen eriytyminen ja oman työtehtävän irrottaminen organisaation kontekstista voi pahimmillaan hidastaa organisaation tavoitteiden saavuttamista. Maakuntauudistus tuo mukanaan muutoksia, jotka haastavat myös Keski-Suomen liittoa kehittymään organisaationa.
Oppivalla organisaatiolla tarkoitetaan yhteisöä, joka pyrkii nimensä mukaisesti oppimaan ja mukautumaan yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteisen tavoitteen ja organisaation perustehtävän tulee olla kirkkaana jokaisen organisaation jäsenen mielessä, jotta tiedetään, mitä kohti työskennellään. Oppiva organisaatio kykenee mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin ja selviämään niistä voittajana.
Olennaisena tekijänä oppimisen kannalta näyttäytyy jatkuvaan oppimiseen ja kehittämiseen kannustava ilmapiiri. Oppiminen on kokeilemista, joten virheiden tekeminen on jopa suotavaa. Avoin ilmapiiri mahdollistaa myös uudenlaisten näkökulmien esiin nostamisen, mikä puolestaan on omiaan kehittämään toimintaa entisestään.
Oppimisen edellytyksenä on oman osaamisen tunnistaminen. Asiantuntijayhteisössä osaaminen on moniulotteista, ja joiltain osin työtehtävät voivat olla hyvinkin eriytyneitä. Jotta yhteisön jäsenten osaamista kyettäisiin mahdollisimman hyvin hyödyntämään organisaatiossa, olisi oppimista tarkasteltava laajemmin. Työtehtäviin suoraan liittyvän asiantuntijuuden lisäksi yhteisöstä todennäköisesti löytyy laajasti muutakin osaamista. Esimerkiksi viestintä-, kieli- ja tiedonhankintataidot ovat esimerkkejä osaamisesta, joka ei välttämättä liity suoraan työtehtäviin, mutta josta koko yhteisö voisi hyötyä. Lisäksi luovuus ja tunnetaidot ovat oppivan organisaation ydintä. Yhteisössä olevan osaamisen hyödyntäminen vaatii monipuolista osaamisen tunnistamista ja jakamista.
Asiantuntijatyö on usein joustavaa ja itsenäistä. Oman toiminnan kehittäminen ja oman työn johtaminen kuvaavat tyypillistä arkipäivän oppimista. Valmiita malleja, jotka yleispätevästi sopisivat edes saman alan toimijoihin, ei ole. Yksilöt puhaltavat hengen yhteisöön omalla panoksellaan. Tiedon jakaminen, omien hyväksi havaittujen mallien hyödyntäminen ja oman osaamisen tarjoaminen muille yhteisön jäsenille ovat organisaatio-oppimisen edellytyksiä. Yhtä tärkeää kuin uuden oppiminen on poisoppiminen kehittymistä estävistä käytänteistä. Poisoppiminen mahdollistaa uusien toimintatapojen omaksumisen ja lisää osaltaan organisaation joustavuutta.
Lopulta oppivan organisaation ajatus ei ole lainkaan rakettitiedettä; keskustelu, kokeileminen ja avun pyytäminen ovat ydintoimintoja. Oppimisen ja osaamisen tiedostamisella sekä motivaatiolla yhteisen tavoitteen saavuttamista kohtaan ollaan jo oikealla tiellä kohti oppivaa, joustavaa ja menestyvää organisaatiota.