On vuosi 1974 ja Korpilahden pohjoisosassa Sarvenperän Saukkojärvellä pesii naurulokkiyhdyskunnan naapurina kaksi paria mustakurkku-uikkuja. Tältä ajalta löytyvät 14-vuotiaan nuoren miehen, pian Keski-Suomen liitosta eläköityvän ympäristöpäällikkö Reima Välivaaran ensimmäiset muistiinpanot linnuista. Lintuharrastus on ollut tärkeä osa hänen elämäänsä jo 50 vuotta.
Pesäkortteja ja lintulaskentaa
Alkusykäyksen rakkaalle lintuharrastukselle antoi Reima Välivaaran kotipaikalle, maalaistaloon lintuvesien ja suoalueiden keskelle, saapunut lintuja harrastanut kesävieras. Hänen opastuksellaan alkoi läpi elämän kantanut kiinnostus lintuihin. Harrastus vei opiskelemaan biologiaa, jolloin kiinnostus laajeni linnuista myös kasveihin.
Samana vuonna Reiman lintuharrastuksen kanssa syntyi myös Keski-Suomen lintutieteellinen yhdistys (aiemmin Keski-Suomen Lintumiehet, KSLM), jonka jäsen Reima on ollut pitkään. Lintuharrastuksen alkutaipaleella yhdistyksen opastuksessa oli hyvä laajentaa omaa lajituntemustaan.
Elämä maalaistalossa ohjasi lintuharrastuksen suuntaa pesinnän seuraamiseen. Pesäkortteja Reima on täyttänyt 1970-luvulta ja lintulaskentaa suorittanut samalla laskentareitillä vuodesta 1987. Tutussa ympäristössä lintuharrastus antaa paljon. Yhteen havaintoon liittyy pitkä historia ja aikaperspektiivi.
– Tutussa paikassa muutoksen näkee ja pystyy tutkimaan syy–seuraussuhdetta. Esimerkiksi kivitasku oli aikanaan peruslaji, joka hävisi alueelta 1980-luvulla ja tänä päivänä sen näkeminen siellä olisi aivan “wau”, kertoo elokuun viimeinen päivä työuransa Keski-Suomen liitossa päättävä Välivaara.
Luonnon monimuotoisuuden puolustaja
Reima Välivaara on tehnyt pitkän työuransa luonnonsuojelun ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen teemojen parissa Keski-Suomen liitossa (aiemmin Keski-Suomen Seutukaavaliitto) ja Konneveden ympäristönsuojelusihteerinä. Työ Keski-Suomen liitossa tutkijana ja ympäristöpäällikkönä on edistänyt luonnon monimuotoisuuden säilymistä sekä lintujen ja luonnon suojelua.
Työssä keskeistä on ollut kehittää luonnonsuojeluverkostoa. Aikaisemmin työtä tehtiin varaamalla kaavoituksessa alueita luonnonsuojelulle. Tänä päivänä panostetaan vapaaehtoiseen suojeluun, jossa etsitään luonnonsuojelulle soveltuvia alueita yhteistyössä maanomistajien kanssa. Suunnittelussa otetaan huomioon kaikki merkittävät luontoarvot. Esimerkiksi uusimmassa, vuonna 2023 hyväksytyssä Keski-Suomen maakuntakaavassa, maakotka ja metsäpeura olivat merkittäviä luontoarvoja erityisesti suhteessa seudullisen tuulivoiman kehittämiseen.
40 vuoden työuran aikana keskisuomalainen luonto ja eläimistö on tullut Reimalle tutuksi. Hänen työnsä on tuottanut valtavan määrän aineistoja luonnon monimuotoisuuden, lintujen ja kasvien teemoilla eri julkaisuissa, joita on hyödynnetty myös esimerkiksi Jyväskylän yliopiston tutkimuksissa. 1980-luvulla isossa roolissa oli selvitystyö, jonka seurauksena julkaistiin vuonna 1991 Uhanalaiset kasvit Keski-Suomessa -kirja. Vuonna 2022 julkaistu Nuottaruoho ja 600 muuta Konneveden kasvia -yhteistyöteos todentaa puolestaan asiantuntijan mittavaa kasvi- ja uhanalaisuuskartoitustyötä.
Luonnonsuojelutyö jatkuu työuran jälkeen
Lapsuudessa alkanut lintuharrastus jatkuu edelleen Sarvenperällä mökkimaisemissa. Ympäristö on kuitenkin kokenut ison muutoksen, mikä on ajanut Saukkojärveltä pois ensin naurulokkiyhdyskunnan ja sitten monet muut linnut, mukanaan mustakurkku-uikut, joista viimeinen havainto on vuodelta 1982. Järvi on umpeenkasvanut ja muuttunut suomaiseksi alueeksi. Maatilojen hiljentyminen vei Sarvenperältä myös pääskyt.
Reima Välivaaran tavoite pian koittaville eläkepäiville onkin selvä: paikallisen luonnon monimuotoisuuden edistäminen ja ylläpitäminen. Kasvien osalta tämä tarkoittaa esimerkiksi vanhan hakamaan kunnostusta ja niitynhoitoa. Linnuston osalta haaveena on vielä saada entisestään lisättyä pönttöpesijöitä Reiman itsensä rakentamiin lukemattomiin pönttöihin mökkialueelle. Tavoitteena on avustaa pesintää muun muassa tuomalla tarjolle pääskyjen pesänrakentamisessa tarvittavaa savimaata. Talviruokinta tukee talvehtivia lintuja ja omaehtoinen niittyjen hoito sekä niittotalkoisiin osallistuminen luovat elinolosuhteita monimuotoisesti eri lajeille.
– En tavoittele erikoisuuksia, vaan aivan tavallisia lajeja. Olisi hienoa vielä nähdä pesimässä mökin alueen linnunpöntöissä esimerkiksi käenpiika ja leppälintu, toteaa Reima Välivaara uskollisena vaatimattomalle luonteelleen ja luonnonsuojelubiologin sydämelleen.