Keski-Suomi tarvitsee jatkossakin EU:n kehittämisvaroja
Koheesiopolitiikka on pääasiallinen väline Euroopan unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden vahvistamiseksi sekä alueiden välisten kehityserojen vähentämiseksi. Käytännön tasolla koheesiopolitiikan tavoitteita on toimeenpantu alue- ja rakennepolitiikan rahoitusvälineillä, kuten Euroopan aluekehitysrahastolla (EAKR) ja Euroopan sosiaalirahastolla (ESR).
Valmistautuminen EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen sekä tulevaan rakennerahastokauteen on käynnistynyt tilanteessa, jossa Euroopan unioni on suurten haasteiden edessä. Keskustelua hallitsevat turvallisuus, EU:n laajentuminen sekä strateginen omavaraisuus ja kilpailukyky. On selvää, että nämä teemat näkyvät myös tulevassa koheesiopolitiikan tavoitteistossa.
Koheesiopolitiikkaa tarvitaan jatkossakin koko maassa. Nykyinen rahanjako, joka painottuu Itä- ja Pohjois-Suomeen, ei ole tarkoituksenmukainen, oikeudenmukainen eikä tehokas. EU:n kehittyneisyysmittareilla koko Suomi on Uuttamaata lukuun ottamatta samaa kehittyneisyysluokkaa. On syytä katsoa suuralueiden ja maakuntien sisään: usein erot maakuntien sisällä ovat suurempia kuin maakuntien välillä. Esimerkiksi Keski-Suomessa on alueita, joiden tilanne on täysin verrannollinen itäisen ja pohjoisen alueen heikoimpien alueiden kanssa.
Rakennerahastotoiminnan arvioinnissa on otettava huomioon pelkän käytetyn rahan lisäksi saavutetut tulokset. Keski-Suomessa EU-rahoituksen vaikuttavuus on korkea. Kehitys- ja kasvupotentiaali on merkittävä eteläisessä ja läntisessä Suomessa ja tähän pitää panostaa aiempaa enemmän. Painottamalla rakennerahastojen tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta niistä saadaan entistä suurempi hyöty koko kansantaloudelle.
Tuoreet viestit Brysselistä kertovat mahdollisista suuristakin muutoksista tulevaan koheesiopolitiikkaan. Puheenjohtaja von der Leyenin johdolla ollaan hahmottelemassa mallia, jossa luovutaan lukuisista ohjelmista ja rahastoista. Näiden tilalle tulisi politiikkatavoitteita, jotka ohjaavat EU:n kaikkea toimintaa. Jäsenmaat saisivat oman ”rahasäkkinsä” ja yhden kansallisen suunnitelman. Samoin jäsenmaille määriteltäisiin reformeja, ja näiden toteuttamista vastaan jäsenmaa saa rahaa. Komission omat eri ohjelmat ja rahastot niputettaisiin nekin yhteen, ja luotaisiin uusi Euroopan kilpailukykyrahasto.
Mutta onko tämä hahmottuva uusi koheesiopolitiikka ja toimintamalli meille Keski-Suomessa edullinen, tai edes edullisempi kuin ”perinteinen” koheesiopolitiikka? Ratkaisevaa on se, mitä ovat koheesiopolitiikkaa ja rahoitusta ohjaavat politiikkatavoitteet, ja kuka ne määrittelee. Kuka laatii uusien rahoitusmekanismien jakokriteerit, ja mikä tässä on komission ja kansallisen päätöksenteon suhde?
Mikäli koheesiopolitiikkaan kohdistuu suuria muutoksia, on muistettava, että niidenkin toimeenpano tapahtuu alueilla. Alueet ovat parhaita asiantuntijoita omiin tarpeisiinsa. Alueiden on johdettava kansallista valmistelua.
Maakuntajohtaja Pekka Hokkasen ajatuksia julkaistaan noin joka toinen kuukausi Keskisuomalainen-lehden Vierailija-palstalla ja Keski-Suomen liiton Maakuntajohtajan maisemia -blogissa. Tämä 29.10.2024 julkaistu kolumni on sarjan kahdestoista.