Kauan eläköön hieno keksintö, suomalainen kunta!
Kunta on suomalaisen yhteiskunnan perusyksikkö ja kuntien itsehallinto yhteiskunta- ja päätöksentekojärjestelmämme vankka peruselementti. Lähidemokratia ja paikallinen kansanvalta ilmentyvät ja vaikuttavat voimaperäisimmin juuri kunnissa. Sanalla sanoen: suomalainen kunta on hieno keksintö!
Mutta juuri nyt näkyy lujasti tummia pilviä ja kuntahuolia. Kuntakeskustelua hallitsevat yhä syvenevät taloushuolet, vanhenevan ja vähenevän väestön vääjäämätön demografiakehitys sekä kuntien erilaistumiskehitys. Onko 2000-luvun erilaisissa hallinnon uudistuksissa ja rakennemyllerryksissä unohtunut ketä varten kunnat ovat olemassa? Eivät toki valtiota, vaan omia kuntalaisiaan varten.
Kuntien ja muiden julkisten toimijoiden työnjako on jäänyt osin epäselväksi, ja mikä huolestuttavinta, kunnille osoitetut resurssit ovat riittämättömät niiden vastuulla olevien tehtävien hoitamiseen.
Kuntien valtionosuusjärjestelmää uusitaan parhaillaan, eikä syyttä. Nyt kuntien saamat valtionosuudet heittelevät selittämättömällä tavalla samankaltaisten ja -kokoisten kuntien kesken. Kuntakentällä on yksi selkeä toive: uudistetun valtionosuusjärjestelmän tulee tuottaa oikeudenmukainen, tasapuolinen, reilu ja kuntien nykyisiin tehtäviin ja velvoitteisiin perustuva lopputulos, jonka taustalla olevat laskentakaavat ovat läpinäkyvät ja ymmärrettävät.
Kunta- ja palvelurakenne on kiistatta isojen haasteiden ja muutosten edessä. Meillä on yhä enemmän kuntia, jotka eivät pysty huolehtimaan kaikista lakisääteisistä tehtävistään. On tärkeää vahvistaa ja syventää kuntayhteistyötä, yhteispalveluja ja -hankintoja. Sietämätöntä on sen sijaan se, jos kartalle piirretyt kuntarajat tai hallinnolliset siilot estävät järkevän ja kustannustehokkaan yhteistyön. Kuntaliitokset ovat joissain tapauksessa perusteltuja nekin.
Kuntien menestymisen on ajateltu perustuvan väestönkasvuun. Tästä on tullut liian hallitseva ja ajattelua vääristävä tavoite, joka on tuottanut sokeita pisteitä modernille kuntakehittämiselle.
Pienen kunnan tärkein tehtävä ei ole muuttua isoksi kunnaksi. Toki on välttämätöntä, että kunnassa on riittävä työssäkäyvien väestöpohja, mutta kuntakoko ei saa olla ainoa, tai edes ratkaiseva tekijä siinä, että kunta kykenee tuottamaan laadukkaan kotipaikan asumiselle, elämiselle ja yrittämiselle.
Sivistys- ja elinvoimakuntien tulee kiinnittää huomionsa ja tekemisensä niihin asioihin, joilla ne luovat hyvinvointia, turvallisuutta, osallisuutta, elinvoimaa ja kaikella tapaa hyvää ja onnellista arkea.
Eriarvoistumisen sijaan kaiken kokoisten kuntien kannattaa tunnistaa myönteisiä erottautumisen tekijöitä, kulkea rohkeasti ja ylpeydellä oman näköistä uudistumisen polkua, yhteistyöllä menestyen. Jokaiselle meistä oma kunta on se kaikkein rakkain.
Maakuntajohtaja Pekka Hokkasen ajatuksia julkaistaan noin joka toinen kuukausi Keskisuomalainen-lehden Vierailija-palstalla ja Keski-Suomen liiton Maakuntajohtajan maisemia -blogissa. Tämä 3.9.2024 julkaistu kolumni on sarjan yhdestoista.