Maakunnan hyväksi tehtävissä hommissa on hyvä katsoa vähän kauemmaksi horisonttiin. Tällä kertaa tiirailimme kauemmaksi Brysselissä, Länsi-Suomen maakuntahallitusten voimin. Euroopan Unionin tason kuvaa piirsivät komissaari Jutta Urpilainen, Euroopan parlamentin teollisuus-, tutkimus ja energiavaliokunnassa (ITRE) toimivat EU-parlamentaarikkomme Miapetra Kumpula-Natri, Mauri Pekkarinen ja Henna Virkkunen sekä joukko Brysselistä käsin vaikuttavia asiantuntijoita ja suurlähettiläämme EU:ssa ja Natossa.
Millainen kuva meille piirtyi? Oma tulkintani tuosta monipuolisesta kattauksesta ja eri näkökulmista on Eurooppa, joka ei ole vielä valmis, mutta joka puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia, ympäristöä ja ihmisiä, sekä kestävää kasvua ja kilpailukykyä.
Nykyisen komission ja parlamentin lähes koko taival on ollut kriisejä. Korona-pandemia ei lopulta lyönyt Eurooppaa lakoon, vaan selvisimme -viruksen hinta toki oli suuri. Samalla kuitenkin Eurooppa näytti yhtenäisyyden voiman. Terveystoimien lisäksi sisämarkkinoista huolehdittiin ja elvytys pandemiasta kärsiville aloille saatiin lopulta nopeasti käyntiin.
Krimin miehityksestä asti Venäjän uhka on ollut Ukrainan ja koko Euroopan yllä. Harva uskoi, tai halusi uskoa, että Euroopassa syttyisi sota meidän elinaikanamme. Toisin kävi ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan pysäytti meidät kaikki noin vuosi sitten. Siitä lähtien Eurooppa on, hieman takkuisen alun jälkeen, avustanut Ukrainaa, päättänyt Venäjään kohdistuvista pakotteista ja samalla vahvistanut omaa rooliaan geopoliittisena toimijana globaalisti.
Nato ei ole keskeisintä paikallisen tason päätöksenteossa, mutta on hyvä miettiä aluetasolla kaikkea sitä, mitä meillä on edessä. Venäjän hyökkäyssota on konkretisoinut hybridivaikuttamisen roolin ja kyberturvallisuuden merkityksen. Jyväskylässä on vahvaa kyberosaamista, jonka tulee näkyä ja kuulua myös Natossa. Nopea, mutta loppuvaiheessa pomppujakin kohdannut kulkumme Natoon saa toivottavasti onnellisen lopun – mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Silloin Naton kautta olemme lähitulevaisuudessa mukana EU:ta suuremmassa liittoumassa, joka tuo paitsi turvaa, avaa myös ovia osaamisellemme.
Energiakriisi, jonka Venäjän aloittama sota käynnisti, on totisinta totta jokapäiväisessä elämässämme. Ratkaisut, jotka johtivat vahvempaan riippuvuuteen venäläisestä fossiilisesta energiasta, olivat vääriä. Viimeistään Nord Streamin kaasuputken räjäytys herätti keskisen Euroopan uusiutuvan energian tuotantoon. Vety ja sen mahdollisuudet uusiutuvan energian varastoimiseen tulee viimeistään nyt konkretisoida. Teollisuutemme uudistamisessa, liikenteessä ja kauemmaksi tulevaisuuteen katsottaessa tämä pitää huomioida. Länsi-Suomi on se osa Suomea, johon vetytalouden keskittymä syntyy paitsi osaamisemme, myös logistisen sijaintimme vuoksi.
Vihreä siirtymä on vahvasti sementoitu EU-agendalle. Siinä me olemme hyviä, ja tulemme vielä paremmiksi. Omavaraisuus ei ole enää Saarijärven Paavon ajan pettua, vaan tuotannon turvaamisen lisäksi korkean tason kehittämistä niin ruoan kuin energian osalta. Omavaraisuutta tarvitsemme niiden metallien osalta, joista rakennamme kännykkämme, akkumme ja tuulimyllymme. Tässä kiertotalouden ratkaisut ovat keskeisiä.
Kriisien leimaama 2020-luku on aikaansaanut sen, että talouteemme on pumpattu messevä määrä elvyttävää tukea. Meidän tulee toki jatkossakin varmistaa se, että olemme yrityksille houkutteleva paikka sijoittua. Amerikassa on jo lähdetty protektionismin tielle. Tämä ei saa johtaa EU–USA huutokauppaan valtiontuissa, siihen meillä ei ole varaa. Kilpailukyvyn kehittämisessä vihreän siirtymän ja digitalisaation edistäminen vahvistavat asemaamme.
Koheesiopolitiikan osalta meidän tulee edunvalvonnallisesti koota joukkomme miettimään vuoden 2027 jälkeistä aikaa, vaikka nykyinen ohjelmakausi 2021–2027 on vasta alkanut. Millaista koheesiopolitiikan tulee tuolloin olla? Me Keski-Suomessa olemme jo aloittaneet tuon työn yhdessä Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan kanssa Länsi-Suomen Eurooppa toimiston (WFEO) koordinoimana. Siitä lisää lähitulevaisuudessa. Eurooppa tarvitsee länsisuomalaista osaamista ja sitä tulee kehittää, jotta olisimme vihreän ja digitaalisen siirtymän etujoukoissa tulevaisuudessa.