Huomioita biojätteen koostumuksesta

Erikoistumisharjoitteluni lajitteluselvityksessä – huomioita biojätteen koostumuksesta.

Olen Salla Leskinen, 3. vuoden agrologiopiskelija Jyväskylän ammattikorkeakoulusta. Olin koostumustutkimuksessa mukana jätteen lajittelijana ja samalla suoritin erikoistumisharjoitteluani. Opinnäytetyöni teen biojätteen koostumuksesta, ruokahävikkiin painottuen.

Lajitteluun lähdettiin tosiaan avoimin mielin, vaikka tuleva hieman jännitti. Aika pian työhön kuitenkin siedättyi ja myöhemmin siitä tulikin ”oma juttu”, jonka halusi onnistuvan ja sen halusi tehdä mahdollisimman hyvin. Lajittelutyötä oli mielenkiintoista tehdä ja se herätti paljon ajatuksia. Mielenkiintoista oli myös seurata sivusta jätelaitoksen toimintaa ja oli otettu olo, kun jätelaitoksen työntekijät ja laitoksen johtaja Outi jaksoivat meille kertoa jätehuollosta ja heidän toimintatavoistaan.

Lajitteluselvitys tehtiin touko- ja kesäkuussa 2021. Tähän kuului sekajätteen koostumuksen tutkiminen sekä erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteestä erotellun biojätteen koostumuksen tutkiminen. Lajittelutoverit aiemmin jo kirjoittivatkin tunnelmista sekajätteen osalta, joten itse keskityn tässä kirjoituksessani biojätteeseen.

Sekajätteen koostumustutkimuksen lisäksi Luonnonvarakeskus toteutti oman tutkimuksensa Keski-Suomen erilliskerätyn biojätteen ja sekajätteestä erotellun biojätteen osalta. Kuormat tulivat samoilta alueilta kuin sekajäte. Biojätekuormasta otettiin 100 litran näyte per alue. Näytteet otettiin joko lapioimalla tai koneellisesti kauhalla. Mustankorkean alueen näytteet tulivat valmiina näytteenä.

Biojätteen osalta jäte lajiteltiin yhteensä 15 eri lajikkeeseen. Nämä lajikkeet lajiteltiin alun perin syömäkelvottomiin, johon kuului ehta biojäte, eli esimerkiksi kahviporot, kuoret, luut sekä hienoaines. Ruokahävikin osuutta tutkittiin lajittelemalla alun perin syömäkelpoiset omiin lajikkeisiin, eli muun muassa vihannekset, perunat, hedelmät ja marjat, liha, leipä ja kotiruoka punnittiin omina jakeina. Opinnäytetyöseminaarissani tuli kysymys, että millä tavoin alun perin syömäkelpoinen ruoka tunnistetaan lajittelussa? Alun perin syömäkelpoinen tarkoittaa siis nimensä mukaisesti itseään, eli kunhan se on jossain vaiheessa ollut syömäkelpoinen: esimerkiksi pahoin pilaantunut hedelmäkin on jossain vaiheessa ollut täysin evästettävissä.

Biojätteen koostumusta selvitettiin myös sekajätteestä. Siitä eroteltu biojäte lajiteltiin samaan tapaan kuin normaali biojätenäyte. Lisäksi selvitettiin avattujen ja avaamattomien pakkausten määrää, joita erityisesti sekajätteen seassa oli. Myös ne lajiteltiin omiin jakeisiin, eli kaavittiin sisältö pois ja punnittiin omissa kategorioissaan. Erikseen lajiteltiin myös puutarhajäte, pehmopaperit, biohajoavat- ja ei biohajoavat muovipakkaukset. Muovien määrä biojätteen seassa oli onneksi vähäinen.

Keskiarvona erilliskerätystä biojätteestä 50% on biojätettä, eli kuoria, kahvinporoja, luita jne. Ruokahävikin osuus oli tutkimuksessa 20-30% luokkaa, mikä tuntuu isolta. Välillä tuntuu ihan uskomattomalta, miten jostain näytteistä tulee paljon ihan täysin syömäkelpoista ruokaa, vaikka jäte olikin käynyt jo jonkunlaisen myllyn ennen lajittelupöydälle tuloa. Eniten ruokahävikkiä tuntui tulevan vihanneksista, hedelmistä, kotiruoasta ja leivistä.

Sekajätteestä löytyi biojätettä keskimäärin 15%. Määrä on edellisiä tutkimuksia vähäisempi. Tähän kuitenkin vaikuttaa mm. se, että aikaisempina vuosina pehmopaperi on lajiteltu biojätteeseen ja tässä lajittelussa menivät erikseen, lisäksi itse näytteen painoa meillä kasvatti usein yksittäiset painavat esineet ja laitosjäte. Joka tapauksessa lajitellessa määrä tuntui hirveän isolta, ja harmillista kyllä keittiöjätettä löytyi lähes jokaisesta niistä pusseista, jotka selkeästi olivat kotitalouksista peräisin. Yksi tyypillinen biojäte oli myös eläinten kuivikkeet, joita löytyi sekajätteestä toisinaan paljonkin, erityisesti kaupunkialueilta.

Itsessään biojätteen lajittelu oli yllättävän mukavaa, oikeastaan tuntui kuin olisi lajitellut vähän kosteaa multaa. Toki meillä oli myös todella hyvät suojavarusteet. Joskus näyte oli todella kostea, ja silloin oli vaikeaa erottaa erityisesti biojätettä ja kotiruokaa, jotka sekoittuivat keskenään. Silloin pöydälle jääneestä epämääräisestä mujusta tehtiin arvio, kuinka iso osa siitä oli biojätettä ja kuinka iso osa esimerkiksi kotiruokaa tai jotain muuta jaetta, ja tämän arvion mukaan muju jaettiin omiin osoitteisiinsa.

Jokainen voi varmasti arvata, että kelien lämmitessä myös meidän “iloksi” tuli kärpäset ja kärpäsen toukat. Näihinkin tottui! Yleensä saatiin näytteet myös tosi tuoreina, jolloin toukkia ei ollut niin pahasti. Jos sattui, että näytteeseen oli kerennyt kärpänen pesiytymään pahemmin, saatiin näyte hylätä. Näin ei onneksi käynyt kuin kahden eri näytteen kohdalla.

Kuten jo aiemmin totesin, pari kuukautta lajitteluselvityksen parissa opetti paljon. Oma kierrätyskäyttäytyminen koki muutoksen: ilman ajatustakin jo vilkaisee jokaisesta tuotteesta lajitteluohjeen. Myös omaan ruokahävikin määrään ja sen vähentämiseen on alkanut kiinnittämään entistä enemmän huomiota ja korjaamaan tältä osin oman talouden määrää. Ymmärrys lisääntyi muutoinkin siitä, kuinka tärkeää lajittelu on. Toisaalta jätekeskuksella työskennellessä tuli myös helpotus siitä, miten hyvin Suomessa on asiat jätteen käsittelyn ja loppusijoituksen osalta. Ala on muutoinkin todella mielenkiintoinen ja se mielenkiinto vain lisääntyi lajitteluselvityksen aikana.