Lajittelijan mietteitä sekajätteen koostumustutkimuksesta

Olen Elina Puranen, agrologiopiskelija JAMK:sta ja kerron erikoistumisharjoittelustani, joka meni kirjaimellisesti jätteiden keskellä – hyvällä tavalla ja hyvällä tarkoituksella!

Suoritimme kolmen agrologiopiskelijan voimin touko- ja kesäkuun aikana sekajätteen koostumusselvitystä Saarijärvellä, Sammakkokankaalla. Sekajätteen lisäksi tutkimme myös ruokahävikkiä. Mielenkiintoisin ja jännittävin mielin lähdimme toukokuussa työhön. Aihe tuntui ja tuntuu edelleen hurjan mielenkiintoiselta ja työn ohessa/jälkeen työstän opinnäytetyönkin aiheesta. Aikaisempia tutkimuksia ja ohjeistuksia olimme käyneet läpi, joten jonkinlainen kuva työstä oli tullut. Viimeistään käytännön työhön päästessä homma alkoi avautua täysin.

Tutkimuksen alueina olivat kaksi taajama-aluetta ja kaksi haja-asutusaluetta Mustankorkea Oy:n ja Sammakkokangas Oy:n alueilla. Tutkimuksen kesto oli yhteensä kaksi kuukautta. Jonkinlaisia ajatuksia ja ’’toiveita’’ oli jätteiden määrän ja laadun suhteen. Myös omat lajittelutottumukset ohjasivat ajatuksia ja toiveita tiettyyn suuntaan. Ajatuksena työhön lähtiessä oli muun muassa se, että ainakin muovipakkausten määrän luulisi olevan vähentynyt. Lisäksi odotimme tuloksia siitä, kuinka suuri olisi biojätteen määrä sekajätteessä. Jätteitä jaoteltiin yhteensä 27 eri jäteluokkaan, joten täytyi olla kieli keskellä suuta, että saatiin jätteet oikeisiin astioihin mahdollisimman tarkasti. Loppua kohden lajittelu oli jo iskostunut takaraivoon.

Minkälaisia tuloksia olemme sitten saaneet? Heti alussa huomasimme, että muovipakkausten määrä on edelleen melko suuri, riippumatta suuresti näytteen alkuperästäkään. Lajitteluastia muoville täytyikin vaihtaakin pian isompaan, jotta se ei olisi heti täynnä. Pientä laskua näyttäisi olevan muovipakkausten määrässä, mutta tulokset eivät kuitenkaan suuresti eronneet edellisestä, vuoden 2017 tutkimuksen tuloksista muovipakkausten suhteen. Toinen jäte, joka näyttäytyi myös melko suuressa osassa, oli kartonkipakkaukset. Tekstiilin määrä yllätti; sitä on ollut joka näytteessä enemmän tai vähemmän, välillä hyvinkin suuria määriä. Vaippoja on välillä ollut näytteissä hyvinkin suuria määriä. Tällöin ne ovat selkeästi olleet peräisin jostain laitoksesta, kuten palvelutalosta. Metallin osuus on tuntunut myös yllättävän suurelta lajitellessa; säilyketölkkejä, foliota, juomatölkkejä… Paperin, kuten sanomalehtien ja paperiarkkien, suuri määrä on ihmetyttänyt myös. Vaikka metalli ja paperi eivät loppujen lopuksi näyttäydy isossa roolissa tuloksia katsellessa, on silti yllättävää, miten monesta pussista näitä materiaaleja on löytynyt.

Yksi kovasti hämmästyttänyt asia oli se, miten täysin käyttökelpoisilta vaikuttavia materiaaleja, kuten tekstiilejä ja astioita, on heitetty sekajätteen joukkoon. Tällaiset materiaalit kannattaisi ehdottomasti laittaa esimerkiksi kierrätykseen.

Muiden sekalaisten jätteiden määrä oli välillä korkea. Tähän kategoriaan meni muun muassa kasvomaskit, joita vallitsevan tilanteen vuoksi löytyi kyllä joka näytteestä. Muuta tähän kategoriaan kuuluvaa ja painoa lisäävää materiaalia oli mm. kiviainekset ja hiekka, vanupuikot ja -laput, tupakantumpit, pölyimurinpussit, vaikeasti eroteltavat sekamateriaalit ja niin edelleen. Myös yksittäiset isommat materiaalit, esimerkiksi mopokypärä, nosti herkästi muiden sekalaisten jätteiden painoa.

Miten sitten se biojäte? Biojätteen määrä sekajätteessä on osoittautunut aikaisempia tutkimuksia pienemmäksi, mikä on erittäin hyvä. Kuitenkin lajittelun lomassa tuntui, että sitä esiintyi yhä melko paljon. Useasta roskapussista paljastui biojätettä, välillä pieniä määriä, kun taas välillä tuntui, että pussissa oli lähestulkoon pelkästään biojätettä.  Biojätteeseen ei tässä tutkimuksessa ole laskettu pehmopaperia, vaan se on laskettu erikseen. Pehmopaperin osuus on melko huomattava ja sen lisätessä biojätteeseen biojätteen määrä nousee, mutta ei siltikään niin isoksi kuin edellisessä tutkimuksessa (vuonna 2017), jossa biojätteen määrä oli jopa yli 30 %.

Tutkimus on avannut silmiä ja opettanut paljon. Tietysti itse lajittelusta on oppinut valtavasti lisää. Itse lajittelutyöstä selviydyimme mielestäni hyvin, vaikka etenkin lämpimien päivien aikana ilmestyneet kärpäset toukkineen sekajätteen joukossa, sekä ’’sotkuiset’’ kuormat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia tapauksia. Omien lajittelutottumusten ollessa jo melko tarkat, oli ristiriitaistakin nähdä aivan toisen ääripään tapauksia. On todella vaikea ymmärtää, miten jossain roskapussissa voi olla niin paljon sinne kuulumatonta, aina maitopurkeista ja säilyketölkeistä makaronilaatikkoon. On vaikea uskoa, että kyse olisi puhtaasti vain tietämättömyydestä tai osaamattomuudesta. Välillä on tullut jopa lohduton olo, mutta en usko lainkaan, että tilanne on toivoton. Joukosta löytyy myös esimerkillisiä tapauksia. Luulen myös, että asenteista ja tottumuksista on paljon kiinni, mitä tulee lajitteluun. Uskon ja toivon, että suunta on vain ylöspäin ja tieto, taito, sekä avoin mieli lajittelua kohtaan lisääntyvät.

Kiitos Keski-Suomen liitto, Sammakkokangas Oy, Mustankorkea Oy ja Luonnonvarakeskus! Kiitos myös mahtaville lajittelukamuille!

Näillä opeilla ja eväillä on hyvä jatkaa eteenpäin.