Itselleni joka kesään kuuluu tapahtumat ja festivaalit, jotka valitettavasti tänä vuonna peruttiin yksi toisensa jälkeen. Muutamiin oli jo lippu, mutta mennään sitten ensi vuonna. Mennäänhän. Korona on hanurista. Enkä tarkoita tuota mekaanista soitinta, jonka ääni muodostuu vapaasti värähtelevissä vapaalehdykkäkielissä. Moni on menettänyt taudin takia paljon, osa vähemmän, mutta kukaan ei ole voittaja tämän pandemian kynsissä.
Koko tapahtumateollisuuden toimiala (esiintyjät, tapahtumajärjestäjät, tapahtumapaikat, keikkamyyjät, tekniikan ja rakenteiden palvelut, tapahtumien lipunmyynti-, turvallisuus- ja cateringpalvelut) on yksi suurimmista koronasta kärsijöistä. Alan yritysten ja toimijoiden liikevaihdot ovat pudonneet lähes kokonaan tai suurimmaksi osin. Suomessa vahvassa kasvussa ollut tapahtumatoimiala pysähtyi maaliskuussa kuin seinään.
Syys- ja talvikaudelle on valmisteltu turvallisia tapahtumia, mutta valitettavasti useita on jouduttu perumaan. Osaavia ja työstään innostuneita henkilöitä on toimialalla, mutta varmasti moni heistä joutuu vaihtamaan alaa pandemian ja peruuntuneiden töiden takia. Toivottavasti jatkossakin löytyy osaajia.
Onneksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi reilu seitsemän miljoonaa euroa koronarajoitusten vuoksi peruuntuneille tai huomattavasti pienempinä toteutuville kulttuuritapahtumille. Keski-Suomessa tukea myönnettiin seitsemälle hakijalle. Tukea tuli Laukaaseen (John Smith Rock Festival ja Satama Festival), Viitasaarelle (Musiikin aika). Saarijärvelle (Kirmot), Hankasalmelle (Kihveli Soikoon -festivaali) ja Jyväskylään (Jyväskylän Kesä, Teatteri Eurooppa Neljä ja Teatteriyhdistys Kulissi).
Keski-Suomi on elävä maakunta
Keski-Suomessa on paljon kansallisesti ja kansainvälisesti suosittuja tapahtumia. Jyväskylä, maakunnan suurimpana paikkakuntana, on ymmärrettävästi se paikka missä tapahtuu eniten mm. Yläkaupungin Yö, Neste Ralli, Finlandia Marathon, Valon kaupunki, Ween Maan Wiljaa (Wemmi), SuomiPop ja sadat pienemmät tapahtumat. Jämsän Himos on kesäisin hyödyntänyt alueensa erinomaisesti. Sama lavarakenne ja muu infra useaan festivaaliin. Järkevää.
Muistelen lämmöllä nuoruuteeni kuuluvia keskisuomalaisia, jo edesmenneitä, festivaaleja kuten Ahvenlampi Rock Saarijärvellä ja Saapasjalkarock Pihtiputaalla. 1980-luvun lopun mahtavaa menoa pohjoisessa Keski-Suomessa. Oi nuoruus. Festivaalit ja tapahtumat muokkaavat paikkakunnan identiteettiä, siksi Pihtipudas on edelleenkin, yli 30 vuoden jälkeen, aivan fantastinen kesäinen paikkakunta, jossa Popeda soittaa ja hyvä meininki on koko ajan.
Muuramesta tulee aina mieleen Rockfestari Naamat, jossa olen käynyt 15 vuotta putkeen. Kotifestarini, jossa tapaan kerran vuodessa tuttuja naamoja, kuin vuosittaisessa luokkakokouksessa. Äänekosken Keitelejazzilla kävin kesällä 2019 ensimmäistä kertaa. Sen ohjelma oli huikea ja tapahtuma oli poikkeuksellisen lämminhenkinen. Harmillisesti perinteikäs tapahtuma ei enää jatka. Joutsan Haihatuksen pienimuotoiset MusaSunnuntait tarjosivat tänä kesänä lohdutusta pahimpaan festivaalinälkääni.
Tapahtumat tuovat alueille taloudellisen hyvän lisäksi myös yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Toivottavasti tauti saadaan kuriin, koska ilman näitä voimaa antavia tilaisuuksia tuntuu, että elämästä puuttuu jotakin hyvin oleellista!