Hallituksen talousarvioesityksessä vuodelle 2020 on osoitettu luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen lisärahaa 100 miljoonaa euroa. Yhtenä merkittävänä kohteena on soidensuojelu.
Keski-Suomen kannalta tilannetta voi syystä luonnehtia mielenkiintoiseksi ja otolliseksi. Maakuntakaavassamme on 55 varausta luonnonsuojelualueiksi, jotka eivät sisälly valtakunnallisiin suojeluohjelmiin ja joiden suojelun toteuttamiseen valtiolla ei ole toistaiseksi ollut riittävästi rahaa. Nämä luontoarvoiltaan maakunnallisesti tai valtakunnallisesti arvokkaiksi todetut alueet ovat erinomaisia kohteita, kun mietitään lisärahoituksen käyttöä luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Suurin osa kohteista on soita.
Maakuntakaavakohteiden suojelua ei voida toteuttaa ilman maanomistajien tahtoa, jonka vuoksi kaavoitustyön yhteydessä kohteiden maanomistajille lähetettiin asiasta tiedotuskirje. Tiedotteen saaneista yli 500 maanomistajasta vain toistakymmentä vastasi vastustavansa kaavoitusvaiheessa alueensa suojelua. Tämä kertonee siitä, että valtaosa maanomistajista arvostaa luontokohteita ja olisi valmis säilyttämään ne tuleville sukupolville.
Yhteistyöllä monimuotoisuuttta ja kestävyyttä
Nyt olisi aika panostaa keskisuomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Hyvällä yhteistyöllä se on mahdollista. Avainasemassa ovat tietenkin maanomistajat, jotka päättävät maidensa käytöstä ja suojelusta.
Suojeluresurssien lisäys avaa viranomaisille mahdollisuuden käynnistää neuvottelut maanomistajien kanssa kaavakohteiden suojeluehdoista ja valtion maksettavaksi tulevista maanomistajakohtaisista suojelukorvauksista. Hyvään lopputulokseen pääseminen vaatii resurssien oikeaa kohdentamista sekä oikeaa tietoa luontoarvoista, suojelun toteuttamistavoista ja maksettavista korvauksista. Poliittisten päätösten lisäksi tarvitaan viranomaisten ja maa- ja metsätalouden toimijoiden yhteistahtoa.
Luonnonsuojelurahoituksen hyödyntämisessä ja kaavakohteiden suojelun toteuttamisessa onnistuminen olisi varsinkin keskisuomalaisen suoluonnon, uhanalaistuneiden luontotyyppien ja lajien voitto. Unohtaa ei toki pidä ilmastonmuutoksen hillintääkään – luonnontilaisena säilyvän suojelusuon turvekerros on pysyvä hiilivarasto.
Luonnontilaan palauttamalla aluetaloudellisia vaikutuksia
Talousarvioesityksessä puhutaan myös elinympäristöjen kunnostamisesta. Nyt olisi aika käynnistää myös soiden vesitalouden laajamittainen ennallistaminen eli palauttaminen niiden luonnontilaan tai mahdollisimman lähelle sitä. Tärkeimpiä kohteita olisivat suojelusuot. Suojelualueella tai sen ympärillä oleva ojitus on kuivattanut monia soita, mikä köyhdyttää niiden monimuotoisuutta. Kuivuudesta kärsivän suokasvillisuuden toipuminen vaatii ennallistamistoimia.
Suojelualuetta kuivattavien ojien tukkiminen ja muualta tulevien vesien johtaminen suojelusoille parantavat suoluonnon monimuotoisuutta ja lisäävät samalla hiilensidontaa. Kunnostusta tarvitsevia kohteita riittää, joten ennallistamistoimien aluetaloudellinen vaikutuskaan ei olisi keskisuomalaisittain pieni.
