Etäisyyden ottaminen tuttuun ja turvalliseen tekee välillä hyvää. Parhaimmillaan siitä seuraa uusia oivalluksia. Hyppäsin vuodeksi Brysseliin Länsi-Suomen Eurooppa-toimistoon (WFEO) vs. johtajan saappaisiin. Erilaisesta vuodesta tuli monella tapaa ikimuistoinen, vaikka suurin osa menikin korona-pandemian takia etätöissä tuttujen kotiseinien ympäröimänä. Tässä muutamia ajatuksia, joita vuoden aikana matkaani tarttui.
Sisällöllisesti vuoden suurinta antia oli kahlata komission Vihreän kehityksen ohjelman (Green deal) moninaista sisältöä. Ajatus eurooppalaisen hyvinvoinnin nojaamisesta ympäristöllisesti ja ilmastollisesti kestäviin ratkaisuihin ei ole upouusi. Vuosi 2020 nosti ohjelman tasoa entistä laadukkaammaksi ja toi nipun uusia strategioita pohjaksi sille. Kun soppaan heitettiin vielä digitalisaation vahva agenda, ollaan asian ytimessä. EU-slangilla tämä tarkoittaa digin ja vihreän yhdistävää kaksoissiirtymää, joka mahdollistaa kestävän kasvun korona-pandemiasta toipumisessa ja lisää Euroopan kilpailukykyä. Keski-Suomelle kaksoissiirtymä on jo arkipäivää. Täällä ammennetaan hyvinvointia ja kehittymistä biosta ja digistä. Keski-Suomella on vahva biokiertotalouden perinne. Keinoälyn, kyberturvallisuuden ja uusien sensoritekniikoiden yhdistäminen kestävään bio-kiertotalouteen on avain tulevaisuuteen. Uudet ideat, joita tässä kehitetään ovat se voima, jonka avulla me kukoistamme myös tulevaisuudessa.
Digiloikka oli EU-kortteleissa tervetullut, kun Eurooppa siirtyi lopulta aika nopeasti verkkoon ja etätöihin. Tämä mahdollistaa nyt ja tulevaisuudessa yhä helpomman osallistumisen EU:n liepeillä järjestettäviin tapahtumiin – ilman matkustuksen vaivaa ja ajan sekä rahankäyttöä. Kannattaa tarkkailla esimerkiksi Länsi-Suomen Eurooppa-toimiston sanomia, jotta kiinnostavimmat tilaisuudet eivät mene sivu suun. Toki verkkotapahtumaähky vaivaa jo itse kutakin, mutta silti on hyvä välillä hypätä EU-tiedon virtaan. Sieltä löytyy lopulta kovinkin käyttökelpoista tietoa sovellettavaksi kehittämiseen ja siihen liittyviin hankkeisiin.
Länsi-Suomen Eurooppa-toimistossa sain tutustua neljän maakunnan (Keski-Suomi, Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Satakunta) kehittämisen helmiin. Naapurimaakunnissamme on melkoisesti samankaltaisuuksia ja yhtymäpintoja. Yhteistyön vahvistaminen on ajatus, jota en saa pois päästäni. Mukaan mahtuu myös Länsi-Suomen viideskin maakunta, Pirkanmaa. Erityisesti tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiopuolella toivoisin ylimaakunnallista voimien yhdistämistä. Tiedän, että kaikki rahoitusinstrumentit eivät helposti tähän taivu, mutta tuon pitäisi olla vain hidaste, ei este. Naapuri saattaa tarvita juuri sinun viilaasi, jolloin saatte yhdessä kärjen teräväksi ja kuplan puhkeamaan.
Muotisana epämukavuusalue taitaa olla positiivinen tapa pukea ajatus ”tulikohan nyt haukattua liian iso pala”. Tammi-helmikuussa tuo paikka tuli varsin tutuksi etenkin iltamyöhällä pienessä betonibunkkerin kaltaisessa Brysselin-kämpässäni. EU-valmisteluviidakko ja kaikki sen pääosin konsonanteista koostuvat lyhenteet itkettivät, kunnes ne alkoivat naurattamaan. Ympärillä oli vain heitä, jotka puhuivat sujuvaa EU:ta ja tiesivät kaikesta kaiken- – tai ainakin siltä se tuntui. Nyt, vuoden kokeneempana tiedän, ettei minun tarvitse tietää tästäkään kaikkea. Riittää kun ymmärtää perusteet ja sen, ettei tarvitse oivaltaa kaikkea. Lisäksi tarvitaan suu, jonka uskaltaa avata ja ennen kaikkea kysyä. Kollegat ovat kultaakin kalliimpia, ja avuliaita – siitä kiitos heille. Sillä niin isoa palaa ei ole, etteikö sitä saa yhdessä palasteltua sopivan kokoisiksi murusiksi.