Aika mielletään yleensä vuosina tai kellolla määriteltävänä tasaisena virtana, jossa kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä.
Aika mielletään yleensä vuosina tai kellolla määriteltävänä tasaisena virtana, jossa kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä. Ajan käsite on kuitenkin suhteellinen ja monella tavalla riippuvainen tilanteista, hetkistä ja erilaisista tapahtumista. Subjektiivinen ja biologinen tuntuma ajan kulumisesta muuttuu iän myötä, ajan virta kiihdyttää menoaan eikä sitä voi olla huomaamatta. Muutokset voivat olla pieniä, joskus odottamattomia ja nopeita, taitoksia tasaisessa jatkumossa. Yhtenä päivänä kaikki voikin olla toisin.
Tätä näyttelyä varten olen purkanut monta vanhaa työtä alkutekijöihinsä käyttääkseni materiaalin uudelleen. Jokaiseen erään materiaalia liittyy sen historia, työhön käytetty aika, ajatuksia, suunnitelmia, muistoja, tuntuma ja jopa oma tuoksunsa. Aikanaan valmiiksi tulleet teokset yhtä hyvin kuin epäonnistuneet kokeilut, sivupolut ja sattumat, kertovat eletystä ajasta ja silloin tehdyistä oivalluksista.
Nyt näen tekemäni eri tavalla. Innostun siitä, mikä joskus tuntui turhalta ja löydän ratkaisuja, joita en silloin huomannut etsiä. Aiemmin tehty johdattaa nykyiseen, mitään ei synny tyhjästä. En enää pyri saamaan valmiiksi pysyvää, vaan jätän työni avoimeksi niin, että muutos on mahdollista myöhemminkin. Minulle tekijänä kiinnostukseni kohde on prosessissa, ei niinkään esityksessä. Ajattelen käsitteleväni työssäni enemmän asiaa kuin valmiita esineitä.
Näyttelyn ehkä keskeisin teos, taiteilijakirja Keskeneräisiä kuvia, on tehty osasta niitä paperien paloja, joita olen varastoinut laatikoissa ja siinä rasiassa, jonka kannessa lukee ”pieniä aarteita”. Näitä hukkapaloja käyttäessäni olen käsitellyt luopumisen ja jatkuvuuden teemaa vähentämällä samalla vuosikymmenten aikana kertynyttä teosmäärää ja materiaalia.
Tilaan rakennettu uusin teos Viestinnän vaikeus kertoo visuaalisten viestien problematiikasta; tekijän ja katsojan välillä on aina katkoksia. Kokonaisuuden kumpikin voi nähdä samassa tilassa, vaikka tulkinta kummallakin olisi omansa. Teokset kuljettavat visuaalisia viestejään katsojalle omalla kielellään. Niiden materiaali ja sisältö kertovat samasta; paperi on muodoltaan muuntuvaa, taiteltavaa ja rypisteltävää. Se on herkästi repeävää, palavaa – ja lopuksi maatuvaa.
Sijainti
- Jyväskylä
- Seminaarinkatu 28, Jyväskylä, Suomi